Yhteystiedot

Mikkelin hiippakunnan tuomiokapituli
Kirkkokatu 10, PL 122
50101 MIKKELI

015 321 600
fax 015 321 6016
sähköposti mikkeli.tuomiokapituli@evl.fi

AVOINNA

ma-pe 9-15

Piispojen kannanotot ja ohjeet

Lähetyshiippakunta

 
            21.3.2013
 
 
Hiippakuntiemme papistolle
 
 
Lahdessa perustettiin 16.3.2013 rekisteröimätön yhdistys, joka otti nimekseen Suomen evankelisluterilainen lähetyshiippakunta. Muodostetulla lähetyshiippakunnalla ei ole kirkossamme organisatorista asemaa eikä se kiinnity kirkkomme rakenteeseen. Vaikka se ei muodollisesti olekaan järjestäytynyt uskonnolliseksi yhdyskunnaksi, asiallisesti sillä on uskonnollisen yhdyskunnan luonne.
 
Jumalan sana, kaste ja ehtoollinen sekä niitä palveleva pappisvirka ovat kirkon tuntomerkkejä. Kirkkomme hengelliset liikkeet ovat perinteisesti kunnioittaneet kirkkomme järjestystä. Tästä poiketen lähetyshiippakunta on ominut kirkon tuntomerkit itselleen ja väittää, että Suomen evankelis-luterilainen kirkko kantaa väärän kirkon tuntomerkkejä.
 
Seurakuntalaisissa synnyttää hämmennystä lähetyshiippakunnan pyrkimys toimia kirkkona kirkon sisällä. Lähetyshiippakunnan toiminta ei ole Suomen evankelis-luterilaisen kirkon toimintaa eivätkä sen piirissä vihityt papit ole kirkkomme pappeja. Tästä syystä heidän suorittamansa kirkolliset toimitukset eivät ole Suomen evankelis-luterilaisen kirkon toimituksia.
 
Niin kauan kuin lähetyshiippakunnan kirkko-opillinen ja kirkko-oikeudellinen asema on epäselvä, seurakuntien tiloja ei pidä luovuttaa sen käyttöön. Seurakunnassa järjestettävältä tilaisuudelta on voitava odottaa, ettei se ole suunnattu kirkkomme työtä vastaan ja ettei sillä pyritä korvaamaan kirkollisia toimituksia kirkkomme jäsenen kohdalla.
 
Pappisvihkimyksessä ja erityisesti pappislupauksessa (KJ 5:6 §) pappi lupaa pysyä kirkkomme tunnustuksessa, noudattaa kirkkomme lakia ja järjestystä sekä toimia kirkon rakennukseksi. Papin toimiminen lähetyshiippakunnan tehtävissä on ilmeisessä ristiriidassa papilta odotettavan lojaalisuuden ja pappislupauksen kanssa. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappi ei voi kuulua lähetyshiippakunnan papistoon.
 
Rohkaisemme jokaista kirkkomme pappia hoitamaan virkaansa uskollisesti Kristuksen antaman tehtävän ja kirkkomme tunnustuksen mukaisesti. ”Hän, joka teitä kutsuu, on uskollinen ja pitää lupauksensa.” (1 Tess. 5:24)
 
 
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispat




Kirkon tilojen lainaaminen


KIRKKORAKENNUKSEN JA SEURAKUNNAN TILOJEN ANTAMINEN MUIDEN USKONNOLLISTEN YHTEISÖJEN KÄYTTÖÖN

Maamme ekumeeninen ja uskonnollinen tilanne on kokenut syvällisiä muutoksia viimeisen pa-rin vuosikymmenen aikana. Siksi haluamme päivittää ohjeistusta siitä, millä periaatteilla seura-kunnan erilaisia tiloja voidaan lainata muille yhteisöille.

Kirkkolainsäädännössä on määritelty, kuka päättää kirkon käytöstä. Kirkkojärjestyksen 14 lu-vun 2 §:n 1 momentin mukaan "kirkon käyttämisestä päättävät kirkkoherra ja kirkkoneuvosto tai seurakuntaneuvosto yhdessä". Jos kirkkoherra ja kirkkoneuvosto ovat eri mieltä kirkon, siu-nauskappelin tai kappelin käytöstä, asia on saatettava tuomiokapitulin ratkaistavaksi (KJ 9:7 §).

Tarkoituksemme on tällä ohjeistuksella tukea seurakunnissa tapahtuvaa päätöksentekoa.

Ohjeistus koskee tilanteita, joissa seurakunnan tiloja harkitaan annettavan käyttöön oman kirk-komme ulkopuolisille yhteisöille. Kirkkomme herätysliikkeiden kohdalla seurataan periaatteita, jotka on ilmaistu 4.3.2009 annetussa piispojen ja herätysliikejärjestöjen yhteisessä tahdonil-maisussa.

1. Periaatteelliselta kannalta ei ole estettä lainata kirkkorakennuksia tai seurakunnan muita tiloja kristillisille kirkoille ja yhteisöille näiden jumalanpalveluksia ja muita toimituksia varten. Kirkkomme on omaksunut ekumeeniseksi linjakseen pyrkiä yhteistyöhön myös sellaisten kirkkojen ja kristillisten yhteisöjen kanssa, joiden oppi poikkeaa omastamme.

Koska Suomessa toimii aiempaa enemmän erilaisia kristillisiä yhteisöjä muun muassa maahanmuuton myötä, ei ole tarkoituksenmukaista laatia tyhjentävää listaa kristillisiksi katsottavista yhteisöistä. Tilannekohtaisessa harkinnassa on syytä käyttää apuna eku-meenisessa liikkeessä käytettyä kriteeriä. Sen mukaan kristillisinä voidaan pitää yhteisöjä, jotka tunnustavat Herran Jeesuksen Jumalaksi ja Vapahtajaksi Raamatun mukaan ja jot-ka sen vuoksi pyrkivät yhdessä täyttämään yhteistä kutsumustaan yhden Jumalan, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen kunniaksi.

2. Vaikka yleisperiaatteena on myönteinen ekumeeninen asennoituminen toisia kristittyjä kohtaan, mikään yhteisö ei voi vaatia seurakunnan tiloja käyttöönsä. Luterilaisen seura-kunnan tiloissa järjestettävältä tilaisuudelta on voitava edellyttää, ettei se ole tähdätty oman kirkkomme julistusta ja työtä vastaan eikä sillä pyritä korvaamaan kirkollisia toimi-tuksia oman kirkkomme jäsenten kohdalla.

3. Seurakunnan tilojen käytöstä voidaan periä käytön aiheuttamat kohtuulliset kustannukset (esim. henkilöstökulut, sähkö, lämmitys, siivous). Kristillinen yhteisö voi käyttää seura-kunnan tiloissa toimiessaan esimerkiksi alttaria, kastemaljaa ja urkuja.

4. Muiden uskonnollisten yhteisöjen kohdalla tarvitaan aina erityistä, tapauskohtaista harkin-taa. Tällaisissa tilanteissa on syytä noudattaa seuraavia periaatteita:

– Harkittaviksi tulevat seurakunnan muut tilat kuin varsinainen kirkkotila. Erityisten pastoraalisten syiden takia siunauskappeli voidaan antaa muiden uskontojen mukai-siin hautajaisiin.

– Tilojen lainaaminen perustuu kristilliseen vieraanvaraisuuteen ja on periaatteessa väliaikaista.

– Etukäteen on syytä sopia väärinkäsitysten välttämiseksi, että tiloissa olevia kristilli-siä symboleja ei tule peittää tai poistaa.

– Lainaamisen tulee tapahtua keskinäisen kunnioituksen hengessä ja siinä tulee sovel-taen noudattaa näkökohtia, joita kohdissa 2–3 on mainittu.

Rovaniemellä 11. syyskuuta 2012

Kari Mäkinen Samuel Salmi

Simo Peura Matti Repo

Seppo Häkkinen Björn Vikström

Irja Askola Kaarlo Kalliala

Tapio Luoma Jari Jolkkonen




Vetoomus Itä-Afrikan auttamiseksi


Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispojen vetoomus Itä-Afrikan auttamiseksi nälänhädässä

Viime syksynä vetosimme sen puolesta, että maamme hallitus edistäisi maailman ruokakriisin ratkaisua. Asia on edelleen hälyttävän ajankohtainen.

Itä-Afrikassa 13,3 miljoonaa ihmistä tarvitsee kiireesti hätäapua kuivuuden aiheuttaman nälänhädän vuoksi. Pahin tilanne on Somaliassa, jossa YK on julistanut kuusi eteläistä maakuntaa nälänhätäalueiksi.

Nälänhätäalue on sana, jota YK käyttää harvoin ja harkiten. Se kertoo, miten vakavasta asiasta on kysymys.

Pelkästään Somaliassa aliravitsemuksesta kärsii jo arviolta 450 000 lasta. Kuolleita on kymmeniä tuhansia. Heistä puolet on alle 5-vuotiaita lapsia.

YK:n arvion mukaan tilanne alueella on pahin kuuteenkymmeneen vuoteen. Kuolema uhkaa lähikuukausina 750 000 somalialaista, ellei heille saada nopeasti lisää apua.

Siksi vetoamme nyt seurakuntiin, niiden jäseniin ja kaikkiin suomalaisiin, että auttaisimme avun tarpeessa olevia kaikin keinoin – tukemalla avustusjärjestöjen työtä, lahjoittamalla niiden keräyksiin ja viemällä eteenpäin viestiä lähimmäistemme hädästä.

Samalla uudistamme vetoomuksemme maamme päättäjille: on välttämätöntä, että Suomi tekee osuutensa nälästä kärsivien ihmisten elämän turvaamiseksi.

Kristillinen usko kutsuu meidät yhteiseen vastuuseen ja toistemme auttamiseen. Isä meidän –rukouksessa pyydämme yhdessä: ”Anna meille meidän jokapäiväinen leipämme.”

Salossa 14. syyskuuta 2011

Kari Mäkinen

Wille Riekkinen

Samuel Salmi

Mikko Heikka

Simo Peura

Matti Repo

Seppo Häkkinen

Björn Vikström

Irja Askola

Kaarlo Kalliala